Hui kamala, miten nopeasti syksy meni! Tuntuu, että vielä muutama päivä sitten olisi ollut lokakuu... Nyt ollaan jo aivan liian lähellä joulua ja vuoden vaihdetta.
Olen yrittänyt laittaa joulua koko viikon, mutta eipä ole oikein mielenkiintoa riittänyt. Ainakaan tuolla oman kodin puolella - mitäpä sitä sinne laittamaan, kun siellä yksinäni hengailen. Töiden puolesta joulutohinaa onkin sitten riittänyt. Olen nimittäin jeesaillut kaveriani hänen siivoustöissään koko viikon, sillä hänellä on ollut melkoisesti joulusiivouksia normaalien töidensä lisäksi. Mukavaa olla tarpeellinen edes jollekin.
Nyt oon siivoillut vanhempieni luona, sillä heilläkin meinaa aika loppua kesken jouluvalmisteluissa.
Mulla ei kyllä ole tänä vuonna yhtään joulumieltä. Oon yrittänyt sanoa kaikille, etteivät edes ostaisi mitään lahjoja - en pelkästään sen takia, etten itse haluasi niitä ostaa, vaan kun en vaan tarvitse mitään.
Tuntuu niin hölmöltä viettää joulua "yksin", vaikka kyllähän mä toki vanhenpieni luona notkun pyhien aikaan. Ehkäpä mä vaan kaipaan jotakin parisuhteen tapaista... (niin uskomattomalta kuin se kuullostaakin...)
No, ehkä tästä jotenkin selviää taas. Onpahan ainakin uusi vuosi, jota odottaa.

No niin. Tästä se blogaaminen taas alkaa. En tiedä, minkä verran tätä enää luetaan, mutta jos joku vanhempi tuttavuus sattuu tänne vielä eksymään, huomaatte varmaan, että poistin kaikki vanhat kirjoitukseni ja päivitin linkit suunnilleen ajan tasalle. En toki linkittänyt jokaista blogia, jota seuraan, sillä siihen olisi vierähtänyt melkoisesti aikaa. Lähdetään nyt näillä liikkeelle.
Tämähän ei tosiaan ole ensimmäinen kerta kun blogia pidän, aikaisempi blogaus vain jotenkin lopahti, tuntui ettei ollut enää mitään sanottavaa. Voi toki olla, että tämän kanssa käy ihan samalla tavalla, mutta kokeillaan nyt kuitenkin vielä - on tämä ihan mukavaa puuhaa kuitenkin.:)
Oon tässä vähän miettinyt omia ihmissuhteitani. Olin tuossa jokin aika sitten ystäväni järjestämissä pikkujouluissa, joista suuntasimme parin kaverini kanssa tuttuun lähibaariimme. Baarissa seuraamme liittyi vielä pari muuta kaveria ja ilta oli ihan kiva, ainakin siinä määrin, mitä siitä muistan. Join nimittäin hieman liikaa terästettyä glögiä em. pikkujouluissa ja muistissani on sellaisia pienen pieniä aukkoja. Mulla on sellainen huono tapa, että tuun aika kiukkuiseksi, jos juon liikaa ja niinhän siinä sitten kävi. Lähdin kesken illan baarista kotiin ja sain myöhemmin kuulla, minkälaisia keskusteluja lähtöni jälkeen oli käyty. Ei kivaa. Kaverini olivat yhteen ääneen todenneet käytökseni olleen täysin normaalia minulta ja olen kuulemma samanlainen selvin päinkin. (Pitää kyllä osittain paikkaansakin) Huolestuttavaa tässä on kuitenkin se, että yksi paikalla olleista kavereistani oli sanonut, ettei ole paljoa selvin päin aikaa mun kanssa viettänyt! Jä tämä henkilö on kuitenkin sellainen, jonka kanssa mulla on ollut (vähän) intiimimpääkin kanssa käymistä!
Aluksi mua vaan nauratti koko juttu, mutta nyt oon ihan järkyttynyt koko asiasta, sillä se on ihan totta. Mä en ole ollut tämän kyseisen mieshenkilön kanssa koskaan selvin päin - tai siis kaikki meidän tapaamiset on aina olleet jossain baarissa tms. Ällöttävää. Mä oon ällöttävä.
Puolustuksekseni on sanottava sen verran, että olen mä häntä joskus tuttavuutemme alkuaikoina pyytänyt kahville, mutta silti!! Kamalaa, miten sokea sitä välillä onkaan, eikä edes tällaista asiaa tajua itse. En edes uskalla ajatella, mitä musta ajatellaan.
Tämän järkytyksen seurauksena poistin puhelimestani kaikkien kummallisten miesten numerot, joita tapaan vain baareissa tai joiden kanssa olen käynyt pari kertaa treffeillä. Mihin mä niitä muka tarvin. On mulla sellaisiakin ystäviä ja kavereita, joiden kanssa vietän aikaa ihan selvinkin päin.
Mutta lupaan jo näin ennakkoon, että tulevana vuonna aion viettää tämän edellä mainitun mieshenkilön kanssa aikaa myös selvin päin. Jos ei muuten, niin olen sitten itse juomatta ja hän juokoon, jos siltä tuntuu!